Image Slider


En ollut ihan varma, pitäisikö otsikoksi laittaa relationshipin sijasta relationshit ja moni muu olisikin varmaan kääntynyt sanaleikin pariin, mutta mä en ajattele kaukosuhteen olevan shaibaa - ainakaan sataprosenttisesti. Okei, ehkä joinain päivinä ajattelen sen olevan sitä itseään satakymmenen prosenttia, mutta en todellakaan aina, vaikka niin ehkä olettaisi. Kaukosuhteessa on monia asioita, jotka eivät ole miellyttäviä ja joita kukaan ei vapaaehtoisesti omaan elämäänsä ottaisi, mutta ihme ja kumma kyllä, kaukosuhteessa on paljon hyviäkin asioita. Ilman niitä kukaan tuskin nyt tähän leikkiin mukaan lähtisikään.


Mun ja Daven tilanne on vähän erilainen verrattuna monien au pairien, vaihtareiden, tms kaukosuhteisiin, koska me ei koskaan olla oltu "normaalissa" suhteessa, ei siis edes silloin kun olin au pairina Kiinassa. Vaikka asuttiinkin ihan melkein naapureina Pekingissä, oli, ja on, Dave töissä Pohjois-Kiinassa sen verran kaukana, ettei sieltä ihan joka ilta lähdetä kyläilemään, eikä joka viikonloppukaan - eikä töiltäkään ois vapaata, jotta se olisi mahdollista.

Ollaan tällä hetkellä ehkä melkein 7000 km ja kuuden tunnin aikaeron päässä toisistamme, mutta koska ollaan totuttu olemaan erossa, ei tämäkään hetki elämässämme ole ylitsepääsemätön. Toivottavasti ensi syksynä lento meidän välillä tulee kestämään vain neljä tuntia. Jollekin ehkä jo se kuulostaa liialta, mutta meille se on sata kertaa parempi vaihtoehto kuin vaihtoehto b. Tai okei, vaihtoehto b ois varmaan, että menisin Pekingiin vuodeksi opiskelemaan kiinaa, mutta lopulta me oltaisiin taas lentokonematkan päässä toisistamme. Joka tapauksessa, neljä tuntia ja se, että ollaan samalla aikavyöhykkeellä on huomattavasti parempi vaihtoehto kuin vaihtoehto c, eli että opiskelisin Euroopassa. Siihen verrattuna neljä tuntia ei ole mitään.


Olisinko koskaan uskonut olevani kaukosuhteessa? Itseasiassa mä jossain vaiheessa mietin, että kaukosuhde sopisi mulle, mutta en koskaan uskonut oikeasti päätymään sellaiseen, enkä nyt ainakaan sillä tavalla, että erossa oleminen on pysyvä tila, eikä mikään väliaikainen ratkaisu. Miksi sitten olen ollut yli puolivuotta kaukosuhteessa, eikä loppua näy ihan lähivuosina? Rehellisesti sanottuna, kunhan löytyy tarpeeksi tärkeä ihminen, ei millään muulla ole väliä. Asia laitettuna erittäin kliseisesti: iällä, rodulla, ulkonäöllä, uskonnolla, eikä välimatkalla ole yhtään mitään merkitystä jos oikeasti rakastaa toista.

Me tavattiin kaupungissa, jossa kumpikaan ei asu ja josta kumpikin lähti pois päivää meidän tapaamisen jälkeen. Ehdittiin tavata kerran parin tunnin ajan, minkä jälkeen syvemmät alkututustumiset tapahtuivatkin WeChatissa. Yhtäkkiä olinkin taas siinä suhteen "säätövaiheessa" kun tekstaillaan kaikki päivät ja yöt ja sydän tykyttää tuhatta ja sataa kun kännykän näyttö syttyy viestin merkiksi päälle. Tiesin, että Dave suunnitteli tulevansa kahden kuukauden päästä Pekingiin ja ennen sitä ei tultaisiin näkemään vaikka haluttaisikin. Kaiken lisäksi mun ekassa host perheessä nettiyhteys oli surkea mun huoneessa, eikä voitu edes videochätätä tai puhua puhelimessa, koska host vanhempien huone oli ihan vieressä, enkä halunnut host äidin kuulevan mun keskusteluita. Oltiin siis kuin varhaisteinit tekstiviestisuhteissaan. Nostalgista.
   Syyskuussa, kun vaihdoin perhettä ja sain oman kämppäni ja näin toimivan nettiyhteyden ja rauhan, pystyttiin aloittaa vihdoin videoilla soittaminen, mikä sai koko jutun tuntumaan todemmalta. Silti, kun Dave vihdoin saapui Pekingiin ensimmäistä kertaa mua tapaamaan, oli todella outoa. Toisen tunsi todella hyvin, mutta edessä seisova ihminen näytti vieraalta. Jos olette tottuneet näkemään toisesta vain kuvia ja juttelemaan videoiden välityksellä, kasvotusten hän näyttää kuin eri ihmiseltä, oikeasti. Oli myös outoa kun toista ei ollut edes halannut, mutta rakkauden tunnustukset oli vaihdettu.
   Muistan vieläkin kun lähdin melkein kahdeltatoista illalla alas tapaamaan Davea, jonka lentokone oli ollut myöhässä, ensimmäistä kertaa. Sydän meinasi hypätä ulos rinnasta ja mielessä pyöri kauhukuvat siitä, jos emme vain tulisikaan toimeen kun olemme oikeasti samassa tilassa tai "sitä jotain" ei enää olisikaan välillämme.
   Kuten arvata saattaa, meni ensimmäinen tapaamisemme hyvin ja sen jälkeen Dave tuli vielä kahdesti Pekingiin useaksi viikoksi kerrallaan. Koska asuimme vain 5-10 min kävelyn päässä toisistamme, pystyimme tapaamaan melkein joka ilta töiden jälkeen ja päivisin kun lapset olivat koulussa. Kun Dave oli käymässä, olimme yhdessä kaiken vapaa-aikani ja kun olimme erossa, soitimme videopuhelun joka ilta kello yhdeksän. Usein puhelut venyivät kahteentoista, joskus vielä sitä pidemmiksi. Ei tarvitse pitkään etsiä syypäätä liian lyhyisiin yöuniin, vaikka myönnettäkön, olin itse usein se, joka ei suostunut lopettamaan ajoissa.


TV on ärsyttävän täynnä esimerkkejä siitä, että kaukosuhde ei voi toimia. Aina yhteydenpito loppuu ja toinen unohtuu. Vaikka oma taipaleeni tällä tiellä ei olekaan ollut kovin pitkä, voin kertoa, että se on ihan itsestään kiinni, toimiiko suhde vai ei - ihan niin kuin normisuhteessakin. Ei ole mitään kiveen kirjoitettua totuutta, että kaukosuhde ei voisi toimia. Jos kaukosuhde sattuu eteen, ei siis kannata pelätä ja heittää hanskoja tiskiin vain siksi, että on yleinen olettamus sen epäonnistumisesta. Ja uskokaa tai älkää, mutta kaukosuhteessa on paljon hyviäkin puolia.
1) Kaukosuhde laittaa teidät oikeasti kommunikoimaan ja puhumaan asioista - juttelu kun on yksi ainoista asioista, joita voitte tehdä erossa ollessanne. Varsinkin suhteen alkuaikoina on myös helpompi jutella vaikeista asioista kun ei tarvitse sanoa asioita kasvokkain.
2) Tiedät, että kumppanisi on tosissaan. Tai ainakin mä toivon, ettei kukaan lähtisi kaukosuhteeseen, ellei oikeasti tykkäisi toisesta oikeasti
3) Toisen näkemistä osaa oikeasti arvostaa ja kohtaaminen pitkän erossa olemisen jälkeen on parasta ikinä.

En kuitenkaan sano, että kaukosuhde sopii kaikille. Pitää olla varma itsestään ja itsenäinen ihminen, joka ei ns. tarvitse toista ollakseen jotain. On tärkeää, että molemmilla on omat juttunsa ja he ovat kokonaisia jo yksin. Kahdestaan vain täydennätte toisianne vielä lisää.
   Mekin ollaan kerrallaan jopa kaksi kuukautta erossa, enkä voisi kuvitella olevani tässä suhteessa jos olisin epävarma itsestäni tai Davesta. Me ollaan molemmat sellaisia ihmisiä, jotka tarvitsee aikaa omille jutuilleen ja voi olla, että jos asuttaisiin samassa kaupungissa, tulisi erimielisyyksiä ajankäytön kanssa. Nyt on selvät kaaviot siitä, milloin ollaan yhdessä ja milloin erossa. Vaikka ikävä onkin koko ajan kova, en voi väittää, että tässä ei olisi omia puoliaan. Tietysti tulevaisuudessa haluan asua samassa osoitteessa ja mieluusti mahdollisimman pian, mutta pitää etsiä positiivisudesta kaikista tilanteista, niitä kun yleensä löytyy.


5+1 vinkkiä kaukosuhteesta selviämiseen:
Tässä mun vinkkejä kaukosuhteisille, toki moni pätee myös lähisuhteisiinkin.
  • Ole avoin ja rehellinen - Jos joku toisen tekemä/sanoma asia vaivaa, kerro siitä. Kännykän välityksellä on vielä vaikeampi olla ajatustenlukija kuin kasvokkain. Puhukaa huolista ja murheista yhdessä, asiat yleensä kummasti tuppaavat helpottumaan kun ne jakaa jonkun toisen kanssa. Muista myöskin kertoa niistä hyvistä asioista, joita elämässäsi tapahtuu tai jos kumppanisi on tehnyt jotain kivaa. Kukaan ei kuule liikaa kehuja.
  • Luota toiseen - Yleinen oletus on, että kaukosuhteessa ainakin toinen osapuoli pettää, mutta ei se etäisyys tee pettämisestä mitenkään helpompaa muuten kuin, että teosta ei fyysisesti voi jäädä kiinni. Mutta kuinka moni jää kiinni muutenkaan? Ja mikä motiivi kellään olisi olla kaukosuhteessa, joka vaatii paljon työtä, jos ei edes oikeasti tykkäisi toisesta tarpeeksi ollakseen uskollinen? En usko, että kaukosuhteessa edes petetään mitenkään yleistä enemmän, etkä sä nyt toivottavasti koko ajan oo epäilemässä kumppanias, olit sitten minkälaisessa suhteessa tahansa. Siitä harvoin seuraa yhtään mitään hyvää. Kannattaa seurustella sellaisen kanssa, johon voi luottaa. 
  • Anna toisen olla osa arkeasi - Ette ehkä ole lähekkäin, mutta se ei tarkoita, ettette voisi olla läheisiä ja läsnä toistenne arjessa. Kerro mitä olet tehnyt tai mitä olet kohta tekemässä. Oli se sitten jotain yksinkertaista kuten salille meneminen tai ruoan laittaminen, on siitä kiva kuulla ja kiva olla osa ns. mukana menossa.
  • Videochättäile - Mikään ei ole parempaa kun rakkaan näkeminen ja hänen äänensä kuuleminen. Videochättisessio siellä täällä on hyvä tapa vaihtaa kuulumisia enemmän kuin parin tekstarin verran, joihin vastaaminen ei aina ole ihan reaaliaikaista. Silloin myös antaa kaiken huomionsa toiselle, toisin kuin tekstaillessa jolloin tekee jotain muuta, kuten katselee samalla telkkua, ja heittää pari viestiä aina väliin.
  • Lähetä toiselle kivoja viestejä aina silloin tällöin - yksinkertainen "i love you baby", pidempi rakkauden tai ikävän tunnustaminen, söpön koiran kuva tai jopa selfie tekee hyvänmielen toiselle, eikä vaadi paljoa vaivaa. Helppo tapa saada toinen hymyilemään ja osoittaa toisen olevan mielessä.
  • Suunnitelkaa tulevaisuuttani yhdessä - Kukaan tuskin on kaukosuhteessa näkemättä mielessään päivää, kun olette vihdoin yhdessä, joten suunnitelkaa sitä siis! Yhteisestä tulevaisuudesta on kiva haaveilla ja se pitää mielessä, miksi tässä suhteessa ollaan ja miksi huonotkin puolet kestetään. Keep your eyes on the price ;)
 
❤ Love conquers all ❤
Olinhan mä ollut jo Suomessa 24h kun varasin lennot takaisin Kiinaan. Tällä kertaa suunnitelmana on kuukauden ajan kierrellä Kiinassa kaverin kanssa. Alun perin tarkoituksena oli olla Aasian maalla kaksi kuukautta, Kiinassa ja jossain lähimaassa, mutta pienten budjetointilaskelmien jälkeen lyhentyi matka kahdeksasta viikosta kuuteen ja lopulta kolmeenkymmeneen päivään ja kakkosmaakin karsiutui pois. Eroa kun pelkkiin Koti-Kohde-Koti -lentolippuihinkin olisi tullut parisataa euroa per nuppi, puhumattakaan Kiinasta maahan X siirtymisestä ja kaiken maailman muista säädöistä. Pelkkä Kiinassa oleminen ei kyllä harmita yhtään, vaikka olisihan esimerkiksi Korea ollut upea nähdä. Sinne ja vaikka minne muuallekin voi kuitenkin lähteä ihan milloin vaan, tai no, varallisuuden ja ajan puitteissa, mutta kuitenkin, joten ihan kiva pitää tämän vuoden teemana puhtaasti Kiina.


Lennot lähtevät Tukholman kautta kohti Pekingiä 4.4., josta lähdetään laskeutumaan kohti Hong Kongia, jonne pitäisi selvitä ennen 4.5, jolloin lennot takaisin kohti Helsinki-Vantaata lähtevät. Majoitukset on buukatattu joka kaupunkiin, jotta viisumia voidaan hakea, mutta ne kaikki voi perua tarpeen vaatiessa, mikäli vastaan tulee jotain parempaa. Loppujen lopuksi fiiliksen mukaan kulkemiselle jää varaa harmittavan vähän, koska junaliput kannattaa ostaa hyvissä ajoin, mikäli haluaa välttyä siltä, että seisoo juna-asemalla valmiina lähtöön, eikä junassa olekaan tilaa tai haluaa ostaa liput edullisempaan hintaan.
   Junissa tullaan viettämään yhteensä neljä yötä, parhaimmillaan vuorokausi, joten pyllylihakset ainakin harjoittuvat - ja takuuvarmasti hermot myös! Juniin on kolmea eri hintaluokkaa tuolipaikat, kovat sängyt ja pehmeät sängyt. Saa sitten nähdä, mihin niistä me useimmiten päädytään, kaikki kun riippuu kuinka tuhlaavaisia ollaan oltu aiemmin. Tuolipaikoille mut kyllä pitää tulla pakottamaan henkeä uhaten, koska pelkkä 8h matka Harbiniin viime kesänä oli ihan tarpeeksi kestettävää, enkä edes halua kuvitella millaisessa kunnossa yleiset vessat ovat kahdenkymmenen tunnin junissa kun jo kahdeksan tunnin junissa ne kirjaimellisesti kaikki olivat sellaisessa kunnossa (jos joku haluaa visualisoida mielikuvan, mieti vessaa, joka on tukossa, mutta sinne on silti tehnyt asiansa moni. Sentään kakkosia ei näkynyt, thank god!!!).
 
Lennot saatiin 550€/hnk ja budjettia laskeskeltiin niin, että majoitukseen menisi 30€/yö ja ruokailuihin 15€/päivä. Vähän yläkanttiin laskettuna päiväbudjetti olisi siis 50€, johon ei olisi laskettu mitään retkiä tai muutakaan ylimääräistä ja tosiaan ruokaakaan ei ihan mielin määrin saisi syötyä, vaikka se onkin edullista Kiinassa.
   ONNEKSI löysin sen verran halpoja majoittumisia, että ei me ihan nälkään taideta kuolla. Kalleimmat majoitukset ovat Pekingissä, Macaussa ja Hong Kongissa, joissa yö maksaa n. 17€, muissa kaupungeissa päästään n. 10€:lla, eli joka päivältä säästyisi 10-20€, joka jo viidessä päivässä on melkein satanen per henkilö, sillä nyt pääsee tekemään vähän muutakin kuin pelkkää ympäri kaupunkia maleksimista!
   Tietysti airbnb ja couch surfing olisivat myös vaihtoehtoja, mutta ainakaan ihan heti ei ole tehnyt mieli lähteä metsästämään "sitä oikeaa" ja kaikki majoituksemme ovat youth hostelleja, joissa tutustuu muihin ihmisiin enemmän kuin edellä mainituissa vaihtoehdoissa ja niissä muutenkin on sitä fiilistä. Mikä kuvastaa nuorena reissaamista paremmin kuin naisten makuusalissa punkkaaminen ja vessan jakaminen? Niinpä. Onneksi sentään parissa paikassa saadaan kyllä kahden hengen huone ja omat kylpytilat. Varsinkin pitkien junamatkojen jälkeen ei välttämättä ole paras fiilis lähteä jakamaan elintilaansa lukuisan vieraan ihmisen kanssa.
 
Reitti on 4 293 km pituinen (linnunteitä?) ja tulee sisältämään niin monia pettymyksiä, onnistumisia, vastoinkäymisiä ja positiivisia yllätyksiä, että niitä on ihan turha edes yrittää arvailla etukäteen. Kohdekaupungeista olen käynyt Pekingissä, Macaussa (päiväkseltään vain) ja Hong Kongissa, joten tästä "kakkoskotimaasta" tulen näkemään paljon uutta. Ihan ykkösinä listalla olivat pandat (tietysti), Shanghai ja klassiset jokinäkymät, jotka taustatutkimusten jälkeen sijoittuivat Guiliniin. Itse kaupunkien lisäksi odotan ihmisten tapaamista, koska en ole koskaan matkustanut niin, että muihin matkailijoihin, saati paikallisiin, olisi päässyt tutustumaan. Youth hostelleissa tulee tutustuttua ihmisiin ympäri maailmaa ja kaupungeistakin saa varmasti enemmän irti kun aina on joku viisaampi, joka voi kertoa hyviä vinkkejä. Tai mistäs sitä koskaan tietää, ehkä kaikki muut hostellien asukit ovat ihan perseestä, hah. Toivottavasti ei kuitenkaan ja pääsee oppimaan maailmasta uutta juttelemalla jonkun ihan erilaisesta taustasta olevan kanssa.
 
Reitti (ainakin tällä hetkellä):
 
1. Peking 北京, 5 yötä
2. Shanghai 上海, 5 yötä
3. Xi'an 西安, 3 yötä
4. Chengdu 成都, 3 yötä
5. Guilin 桂林, 4 yötä
6. Macau 澳门, 2 yötä
7. Hong Kong 香港, 4 yötä
Kuvat: Weheartit

TJ 41 päivää, enkä malta odottaa!! Tästä matkasta tulee todella väsyttävä, välillä varmaan hermoja raastava, kompromisseja vaativa ja paikoittain inhottava, mutta näitä kaikkiakin enemmän siitä tulee seikkailun täyteinen, kasvattava, upea kokemus ja parhaan kaverin kanssa yhdessä jaettava muisto, jota ei koskaan tule unohtamaan.

 

Nyt alkaa olla käsillä ne hetket kun pitäisi miettiä, mitä sitä elämällään ensi vuonna tekisi. Itsellänikin siitä on noin tasan vuosi aikaa kun pistin pyörät pyörimään Kiinaan au pairiksi lähtöä varten ja siksi haluaisinkin jakaa omaa tietämystäni, jotta joku jossain ehkä innostuisi seuraamaan samaa polkua kuin minä. Varsinkin lukion päättävillä saattaa vielä olla iso kysymysmerkki ensi vuoden päällä, miksipäs ei lähteä au pairiksi Kiinaan? Tai ehkä joku on jo tehnyt päätöksen lähteä au pairiksi, mutta poukkoilee eri maavaihtoehtojen väleillä. Tämä postaus toivottavasti auttaa jotain jossain, lisäkysymyksiä saa toki esittää myös!

 

Miksi itse lähdin juuri Kiinaan?
"Kiinaan?" oli kysymys, jonka kuulin melkein joka kerta sen jälkeen kun keskustelukumppani oli kuullut kohdemaani, eikä ihmekään, sillä Kiina ei ole mikään tavallisin au pair -maa. Miksi siis Kiina?
   Ensimmäinen valintanihan oli Japani, jonne ei kuitenkaan ihan helposti pääse au pairiksi ja siksi omakin suunnitelmani kaatui. Kiinassa aupparointi-idea tuli googlailun jälkeen ja se tärppäsi aika nopeasti. Olen aina rakastanut kielten opiskelua ja halusin lukion jälkeen lähteä jonnekin pidemmäksi aikaa oppimaan uutta kieltä, mikä karsi pois englanninkieliset maat. Eurooppalaisista suurkielistä olisi tietysti löytynyt vaihtoehtoja myös, mutta halusin laajentaa kielitaitojani laajemmalle ja oppia "harvinaisemman" kielen, joka kuitenkin todellisuudessa on yksiä maailman puhutuimmista kielistä. Aasian kielistä on varmasti hyötyä työmarkkinoilla tulevaisuudessa.
   Kielipuolen lisäksi, on Aasia aina kiehtonut muutenkin, eikä vain perinteisten juttujen ja manga yms. kulttuurin takia (, jollaiseksi ihmeen moni mieltää Aasian) vaan ihan normaalin elämän takia. Aasiassa on ihan erilainen nykykulttuuri verrattuna länsimaihin ja se kiehtoi. Ja nykykulttuurilla meinaan siis nimenomaan ihan normaalia arkea, joka on verrattavissa eurooppalaiseenkin arkeen; normaaleja ihmisiä ja kulkuneuvoja, miltä kadut näyttävät ja miten ihmiset pukeutuvat (ei lolitoiksi :D). Oon vaan aina kokenut, että jossain Aasian suurkaupungissa on se mun paikka. Rakastan pilvenpiirtäjiä ja suuria mainostauluja, sokkeloisia metrokarttoja ja ihmismassoja (kunhan ei ihan tarvitsisi lyttääntyä julkisissa kulkuvälineissä), miljoonia ruokapaikkoja ja ostareita tarjoavia kaupunkeja ja sitä kun katumuoti on kuin muotikatalogista.

Sanlitun  三里屯

Millaista on olla au pair Kiinassa (VS muissa maissa)?
(Ottakaa huomioon, että en tosiaan oo ollut missään muussa maassa au pairina, joten kaikki perustuu vaan mun lukemiin/kuulemiin asioihin ja omiin olettamuksiin).
- Koska Kiinassa varallisuus on jakautunut ihmisten kesken eritavalla kuin länsimaissa yleensä, tarkoittaa se sitä, että au paireja ottavat perheet ovat usein vähintäänkin ylempää keskiluokkaa (poikkeuksia voi totta kai esiintyä!! Ei kannata lähteä matkaan vaan siksi, että saisi rikkaan perheen), kun taas USAssa/Eurooppaaa/Ausseissa perheet ovat ihan normaaleja perheitä (?).
- Samaisesta varakkuus-syystä johtuen, on perheillä usein ainakin yksi ayi (= kodinhoitaja, joka asuu paikanpäällä). Joillain perheillä voi olla myös erikseen kokkeja, siivoajia ja lastenhoitajia ja ehkä jopa englannin ja/tai kiinan opettaja. Au pair ei siis ole ainut työntekijä, minkä takia hän ei ole niin erikoinen (hyvässä ja pahassa). Au pair on kuitenkin ainut ulkomaalainen (ainakin länsimaalainen), lyhyen pestin tekevä ja nimenomaa lapsia edistämään palkattu ihminen, jonka takia hän on ns. paremmassa asemassa kuin muut työntekijät, jotka usein ovat köyhistä kylistä suurkaupunkiin haluavia. Au pair ei tule Kiinaan tavoittelemaan "parempaa elämää" ja on siksi ylempiarvoinen (kuulostaa aika karulta, mutta näin se usein on).
- Kiinassa perheen vanhemmat ovat vähemmän kotona ja tämän takia heihin ei synny yhtä syvää sidettä kuin ehkä muissa maissa. Perhe-käsite on muutenkin erilainen, koska työntekijöitä on ja menestyneet vanhemmat ovat paljon omissa hommissaan. Älkää kuitenkaan ymmärtäkö väärin, itse olin hyvissä ja rennoissa väleissä molempien perheiden äitien kanssa (ekassa perheessä isä ei siis puhunut englantia ja tokassa isä asui Etelä-Kiinassa töiden takia, eikä kyllä puhunut englantiakaan). Perheretkiä tehtiin grillaamaan Pekingin ulkopuolelle ja rantakaupunkiin, ei siis ole ihan kylmää meininkiä!
- Isovanhempi saattaa asua samassa asunnossa (, mutta hän ei siis kuulu mitenkään au pairin työtehtäviin ikinä).
- Au pair on Kiinassa usein englannin opettaja, eli pääasiallinen työtehtävä on puhua lapsen/lasten kanssa englantia. Monet pitävät ihan englannin tunteja au pair -lapsilleen, mutta itse en kummassakaan perheessä tätä tehnyt (host perhe tietysti kertoo, että kuuluvatko ihan "viralliset" kielitunnit työtehtäviin). Englanninkielisissä maissa ei tietenkään kieltä opeteta lapsille ja en tiedä onko muun kielisissä maissakin au pairin tarkoitus puhua enimmäkseen paikallista kieltä, mutta Kiinassa tärkeintä on saada lapset oppimaan englantia. Kiinaa heille ei siis puhuta (ellei nyt halua harjoitella aina välillä).
- Lapsilla on usein paljon harrastuksia, myös alle kouluikäisillä
- Au pairit yleensä sijoittuvat suuriin kaupunkeihin, kaikista yleisimmin Pekingiin. Muita au paireja löytyy siis.
- Perheet ovat todennäköisemmin sellaisia "en tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa" -tapauksia, kuin muissa maissa (EHKÄ). Itselläni molemmat perheet olivat kuitenkin aivan supereita ja monilla kavereillakin on ollut hyviä, joten turha pelätä. Jos huono perhe sattuu kohdalle, sen voi huomata jo haastatteluvaiheessa, mutta jos ei, perhettä voi aina vaihtaa (ja helposti, ainakin Pekingissä).
- Kaikkialle mennään autolla, jota ajaa siis yleensä kuski.
- Kulttuurieroja on enemmän, mutta ainakin itse sopeuduin helposti. Suurin ruoan lisäksi on ehkä vanhempien suhde lapsiin ja kuinka lapsia kasvatetaan.

Kiinan muurilla - postaukseen TÄSTÄ

Plussia ja miinuksia Kiinassa aupparoinnista?
+ Opit kiinaa, maailman puhutuinta kieltä
+ Kiinan lisäksi englannin kielen taidot parantuvat myös
+ Mahtava etu työelämässä, että on asunut Kiinassa
+ Pääset näkemään helposti maan, joka ei ole länsimaa
+ Työnkuvaan ei kuulu kotityöt, auton ajaminen, yövuorot jne..
+ Näet todella erilaista elämää
+ Kielitunnit kuuluvat hintaan (ainakin Allianssin kautta mennessä)
+ Au pairit (ainakin meidän toimistolla) ovat tiivis porukka, jossa kaikki ovat tervetulleita ja yhdessä tehdään kaikenlaista
... (tässä nyt pari) ...

- Työtunteja on usein paljon (mutta niin voi hyvinkin olla muissakin maissa)
- Jos asuinalue on kaukana kaikesta, voi kestää pitkään päästä keskustaan (jälleen, voi tapahtua muuallakin)
- Lapset ovat aina ainakin vähän piloille lellittyjä (, mutta jos tulette toimeen, ei suurempia ongelmia synny)
- Viisumiongelmat saattavat lyhentää au pair -jakson kestoa
- Nettiblokkaukset ärsyttää yleisesti
- Liikkuminen paikasta toiseen hidasta
- Saasteet
... Hmm ...

Houhai lake - niin kaunis iltaisin
Toimistolla vai ei?
Kuten sanottu, itse menin Allianssin kautta ja Kiinan päässä toimisto oli China Educators. Moni haukkuu toimistot lyttyyn ja sanoo niiden vaikeuttavan asioita enemmän kuin helpottavan niitä, mutta ainakin omalla kohdalla näin ei ollut. Omalla kohdalla ei ongelmia ollut, joten toimisto ei luonnollisesti päässyt näyttämään kykyjään siinä asiassa, mutta oli kiva tietää, että jos jotain tulisi, olisi joku auttamassa.  Allianssi oli hyvä ja auttoi kaikenmaailman kysymysten kanssa ja oli muutenkin tukena.
   Toimisto auttaa kommunikoimaan perheen kanssa jos vanhemmat eivät puhu sujuvaa englantia tai ovat paljon poissa, tämä auttoi minua paljon varsinkin alkuvaiheessa kun en ollut tottunut chinglishiin. Kaverit ovat valittaneet, että toimisto ei ota tosissaan jos valittaa perheestä ja haluaisi vaihtaa tai haluaa lopettaa sopimuksen etuajassa. Toimisto tietysti haluaa tehdä rahaa ja sitä he saavat perheiltä au pairien kautta, joten ei ihmekään, että he yrittävät saada au pairit jäämään perheisiin. Sanoisin kuitenkin, että ainakin China Educators on hyvä toimisto ja työntekijät kyselevät vilpittömästi kuulumisia. He myös auttavat käytännönasioissa, kuten pankkitilin avaamisessa, postipakettien lähettämisessä ja vastaanottamisessa, viisuminjatkohakemusten tekemisessä, jne.. Suuri plussa toimistoilla ovat kielitunnit ja erilaiset aktiviteetit. Niissä tutustuu helposti muihin au paireihin.
   Moni menee omatoimisesti au pairiksi eli välissä ei ole toimistoa hoitamassa asioita. En tiedä miten tämä hoituisi Kiinan kanssa, ainakin viisumi olisi paljon vaikeampi saada. Ensikertalaisen olisi varmaan todella vaikeaa mennä au pairiksi Kiinaan, mutta kokeneempana en uskoisi sen olevan ongelma. Mahdollista siis on - ensikertalaisellekin.

Au paireja, toimistolaisia ja taichi-aktiviteetin ope

Suosittelisinko itse Kiinaa omien kokemusten jälkeen?
KYLLÄ. Yleisesti ihan mihin tahansa ulkomaille lähteminen on positiivista, mutta mitä vieraampaan kulttuuriin menee, sitä enemmän kokemuksia karttuu ja uutta oppii. Ulkomailla oppii pitämään omia puoliaan, luottamaan itseensä ja saa rohkeutta. On virkistävää lähteä jonnekin, jossa kenelläkään ei ole ennakko-oletuksia sinusta, eikä sinulla kestään. Voi vapaasti rakentaa omaa itseään ilman arkkivihollistaan tai menneisyyden kummituksia. Voi vaan vapaasti olla mitä haluaa.
   Kiinaan lähteminen takaa muistettavan kokemuksen ihan vähemmistökansalaisena olemisesta ja kieltä osaamattomuudesta lähtien siihen, että asuu monimiljoona kaupungissa - ja oppii liikkumaan siellä (joskin vain omilla normialueillaan, Peking on kuitenkin aivan hullun iso!). Pikkuhiljaa kiinaakin alkaa ymmärtämään ja rohkaistuu käyttämään vierasta kieltä perustervehdyksiä enemmän. Se on upea tunne.
   Au pairius on rankkaa ihan kaikissa maissa, mutta ei sen takia kannata jättää tarttumatta tilaisuuteen. Kun kohtaa vaikeita tilanteita, kasvaa eniten. Vaikka itsekin tirauttelin kyyneleitä pelkän väsymyksen takia, en todellakaan kadu, että lähdin. Moni ehkä vierastaa Kiinaan lähtemistä, mutta itse en voisi kuvitella olevani au pair missään muualla. Jos Kiina houkuttelee yhtään, kannattaa lähteä. Takaisin voi aina tulla jos ei se olekaan oma juttu, mutta et voi koskaan lähteä päättämällä jäädä.

Näkymä Pekingin kodin ikkunasta. Tollaisessa kerrostalossa mäkin asustelin.
 

Haluaisin kirjoittaa aivan loistavan matkapostauksen, mutta totuushan on, että rannalla ja altaalla löhöilyä lukuun ottamatta ei paljoa tultu tehtyä. Ensimmäistä kertaa koko elämässäni vietin lomasta yli puolet ajasta hotellilla. Asiaan toki saattoi vaikuttaa se, että olen juuri tehnyt seitsemän kuukautta yli neljänkymmenen tunnin työviikkoja ja että Koh Samuilla ei ole hirveästi nähtävää. Joo no, totta voisihan kaupungin kaduilla vain kävellä ja imeä kohsamuilaista tunnelmaa itseensä, mutta rehellisesti sanottuna, ei siinäkään ole paljoa nähtävää. Tuskinpa kukaan Koh Samuille kyllä lähdekään kulttuurimatka mielessään.

Ei Koh Samui kuitenkaan ole tylsä paikka, ei todellakaan. Vaikka rannat onkin monessa paikassa täynnä hotelleita, on aitoakin elämää paljon; ulkoravintoloita, joissa syödään muovituoleilla istuen, katukojuja ja paikallisia ajelemassa ympäriinsä - joskin länsimaalaiset ja kiinalaiset mopoilla saattavatkin olla yleisempiä. Johtuu varmaan myös siitä, että taxit ovat kalliita (verrattuna muihin vastaaviin kohteisiin, ei Suomeen sentään).
   Itse lähdimme hotellialueilta kahdelle retkelle, yhdelle päivä- ja yhdelle puolenpäivän-, ja kerran Nathonin kaupunkiin, josta saimme "loistavan" ajatuksen kävellä takaisin hotellille. Meille kun painotettiin, että se olisi liian kaukana kaikella muulla kuin taxilla, joten pitihän sitä alkaa isotella. Päädyimme kävelemään polttavassa auringossa puolitoista tuntia. Joskus siis kannattaa uskoa respahenkilökuntaa, vaikka he yrittävätkin tyrkittää omia taxejaan joka väliin.

Missä yövyttiin?

  • Nikki Beach Resort Koh Samui, 4 yötä - DJ uima-altaalla, isot huoneet, ylimukava henkilökunta.. Ei yhtään valitettavaa. Hotellin ranta ei kuitenkaan ollut hyvä, joten jos aikoo yöpyä vain yhdessä hotellissa ja kaipaa meressä uimista ja rantahiekkaa varpaiden välissä, Nikki ei ehkä ole oikea valinta. Jos taas pehmeillä sängyillä altaan reunalla makoilu tropical housea kuunnellen houkuttelee... Silloin tuskin parempaa hotellia löytyy.
       Nikkin allasalueella järjestetään kaikenlaisia bileitä ja tapahtumia, itse päästiin näkemään
    Sunday Brunch, johon saapui ihmisiä muista hotelleista asti ja bileet jatkui ja jatkui ja jatkui iltaan asti. Ei ehkä rentoutumaan saapuneelle pariskunnalle sopivin aktiviteetti, mutta vierailijat näyttivät nauttivan kovasti.
       Hotellin sijainti ei ole paras mahdollinen, lentokentältä meni ainakin 45 minuuttia ja hintakin oli tuntuva, eikä hotellin lähistöllä ollut mitään hyviä ruokapaikkoja naapurihotellin Big John -ravintolaa ja Nikkin omaa ravintolaa lukuun ottamatta. Lähimpään kaupunkiin, Nathoniin, meni taxilla 15 min-25 min.
  • Melati Beach Resosrt & Spa, 3 yötä - Rentoutujan paratiisi. Hotellialue oli niin iso, että siellä liikuttiin buggie-nimisillä golf-autotyyppisillä ajoneuvoilla, joita pystyi tilata puhelimella oman huoneen ovelle. Meidän huone sijaitsi melkein respalla, eli toisella reunalla, ja me käveltiin aina ihan omin jaloin rannalle, joten ei etäisyydet todellakaan ollut liian pitkiä, 5-10min päästä päähän.
       Melatin ranta JA allas olivat molemmat loistavia, altaan vieressä oli jopa baari, jolla oli tiski allasta kohti, joten juomia pystyisi nauttia vedestä käsin. Pääaltaan lisäksi kauempana on myös vain aikuisille sallittu uima-allas, jossa voi sitten rentoutua varmasti, vaikka meidän aikana ainakaan ei hotellissa muutenkaan ollut paljoa lapsia. Tarjolla on myös huoneita, joiden pihalla on oma pieni uima-allas, joten uimisen järjestämisestä ei ainakaan tule ongelmia tässä hotellissa.
       Sijainti oli parempi kuin Nikkillä, mutta ei tässäkään ympäristössä ollut hirveästi mitään ihan välittömästi. Hotellilta oli vähän yli kilometrin matka edes päätielle, joten taxilla kyllä kaikkialle pakko mennä (tai mopolla).
  • Relax Hotel Samui, 2 yötä - Halpa ja siisti, mutta ei lähellä rantaa. Lentokenttä tosin on aika lähellä (, mutta ei sentään niin lähellä, että koneiden lentoääniä kuulisi). Huone oli tilava, eikä lattiaa peittänyt kokolattiamattokaan, mikä on tietysti plussa aina hah. Omistaja (tai ainakin se tyyppi, joka oli aina respassa) oli todella avulias ja mukava, ja länsimaalainen, joten kielimuuriakaan ei ollut.
       Parin yön yöpymistä varten hyvä, mutta koska tosiaan rantaa ei ole lähellä, eikä uima-allastakaan löydy, moni tuskin viihtyy paikassa kauaa - olettaen, että Koh Samuilta hakee auringossa löhöilyä. Mopolla tosin pääsisi ajelemaan vaikka minne, mutta pidemmän päälle ei hirveän toimiva ratkaisu. Hotelli tilaa taxeja pyynnöstä (kuten moni muukin), Central Festival ostoskeskus-alueelle meni noin 15 min ja hinta oli 8€. Kävelymatkan päässä oli sentään kaksi 7eleveniä ja Familymart.