Tulista ruokaa ja pandoja Chengdussa

sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Chengdussa oli asteita noin 30 kun me saavuimme juna-asemalle nahkatakit päällä. Taxijonossa hiki valui ja rinkan raahaaminen ärsytti. Ihmiset kiinnittivät kahteen valkoiseen tyttöön ihmeen vähän huomiota. Ehkä pandojen kaupunkiin tuomat turistit ovat tehneet taikansa jo.

Taxikuskimme oli nuori mies, joka osasi pari sanaa englantiakin. Olimme etukäteen katsoneet kartasta, että hostellimme ei ole kamalan kaukana juna-asemasta eli hinta ei voisi olla kamalan kova. Sandra meni istumaan etupenkille, jotta voisi osoittaa mittaria ja käskeä laittaa se päälle. Mitään mittaria ei ollut, joten ongelmia suunnitelmaan tuli heti. Kuski ilmoitti hinnan englanniksi. Kiinalaisilla on suuria ongelmia lausua päätteet -teen ja -ty eri tavalla, joten emme olleet varmoja oliko hinta fourteen vai forty. Varmistin hintaa kiinaksi, mutta se ei vähentänyt lausumishämmennyksiä yhtään, sillä kiinaksi 14 = shi si ja 40 = si shi. Jäimme oletukseen, että hinta olisi 14 (epätasaluku ei herättänyt epäilyksen häivää :D).

Hostelliamme ei löytynyt millään. Kuski soittaa sinne noin neljä kertaa, mutta ei vieläkään onnistu löytämään rakennusta. Lopulta olemme läheisimmällä isolla tiellä ja hostellin työntekijä tulee hakemaan meidät. Koska kuskimme on nähnyt paljon vaivaa osoitteen löytämiseksi, haluamme palkita hänet maksamalla 30y (= n. 4€). Seteleitä ojentaessa kuski pyytää lisää. Hinta taisikin olla se n. 5,5€. Kiskurihinta! Lähdemme taxista ärtyneinä.


Kävelemme pientä tietä pari minuuttia ja saavumme maailman suloisimmalle hostellille (ks. kuva!!). Henkilökunta on todella mukavaa ja jutustelee kanssamme heti. Liukenemme paikalta vaihtamaan kesäisemmät vaatteet ja lähdemme syömään. Junassa tuli vain naposteltua epäterveellisiä ruokia, joten viime ateriasta on jo vähintään vuorokausi.

Lähistöltä löytyy ei-kovin-hygieeninen avoseinäinen ravintola. Valikoima ei ole kovin hyvä, mutta ainakin seinällä on kuvia ja saamme näin tilattua ruoat. Tarjoilija jopa ymmärtää, ettei Sandra syö lihaa (, vaikka tämä johtikin vain siihen, että hän nosti valmiista annoksesta lihakimpaleen pois). Nuudelikeittoni on todella tulista, Chengdu kun kuuluu Sichuanin maakuntaan, joka on tunnettu tulisista ruoistaan. Davekin on kauhuissaan kertonut, että Sichuanissa on ruoka-annos, joka on tehty kokonaan chilistä. Onneksi me Sandran kanssa tykätään tulisesta ruoasta. Chengdu on kuin meille tehty.

Kesäfiilistelyä hostellin seinätaiteen edessä.

Me lähdettiin heti seuraavana päivänä katsomaan pandoja. Matka taittuu tietysti julkisilla kulkuneuvoilla, eikä oikeaa pysäkkiäkään ole vaikea olla huomaamatta kun sen vieressä ihmiset myyvät autojen takakontista pandapehmoleluja.

Pandat ovat jaettu eri aitauksiin iän mukaan, eivätkä ne oikein tee muuta kuin makaavat tai syövät. Ennen pandoja sai suurta summaa vasten pitää sylissä, mutta tämä käytäntö on nyt otettu kokonaan pois käytöstä, mikä on ehkä ihan hyväkin asia. Kuka nyt tykkäisi olla miljoonien kosketeltavana?

Kiinassa ei selvästikään panosteta tiekyltteihin, sillä pandakeskuksessa pyörimme melkein yhtä pahasti eksyksissä kuin Cuihua-vuorella Xi'anissa. Ensimmäinen kyltti osoittaa pandapoikasten olevan suunnassa X ja seuraava kyltti niiden olevan sunnassa Ö. Täältä sentään löysi uloskäynnille helposti.

Tykkään eläimistä, erityisesti pandoista todella paljon ja se olikin suurin syy sille, että Chengdu oli yksi kohteistamme. Pandakeskus ei ollut sellainen kuin olin luullut. Vaikka pandoilla olikin, ainakin ulkoisesti, hyvät oltavat, tuntui, että joku sydämellisyys puuttui. Ehkä se johtui siitä, että pandat olivat niin passiivisia tai siitä, ettei iloisia työntekijöitä kävellyt ympäriinsä, mutta jotenkin tuntui, että pandat vain lojuivat aitauksissa päivästä toiseen kiinalaisten turistien räpsiessä kuvia salamalla ja heittäessään joskus aitauksiin ruokaa (kyllä, luit oikein). Onneksi pandat, käsitykseni mukaan, laitetaan takaisin luontoon tietyssä vaiheessa elämäänsä.


Meillä on vain kaksi kokonaista päivää Chengdussa, joten lepäilylle ei jää paljoa aikaa. Toisena päivänämme lähdemme Leshanin (乐山) kaupunkiin katsomaan Grand Buddhaa. Ensin meidän pitää ottaa normaali bussi hotellin läheltä bussiasemalle, sieltä 2h pitkänmatkanbussi Leshaniin ja lopuksi vielä paikallisbussi itse Buddhalle. Päädyimme ottamaan Leshanin bussiasemalta pimeän taxin Buddhalle, sillä kyseisen ajoneuvon kuski auttoi meitä löytämään Sandran bussiin unohtunut lompakko. N. 4€ ei ole paha hinta, vaikka se Kiinassa onkin turistien huijaushinta.


Tiedämme viimeisen bussin takaisin Chengdun menevän jo seitsemältä (ja koska olemme pihejä), ostamme liput vain yhden Buddhan näkemiseen. Jos menee paikalle taxilla, pitää siis määritellä, meneekö katsomaan yhtä vai kahta Buddhaa, sisäänkäynti kun on eri. Jätti-Buddhaa voi myös ihailla lautalta käsin.

Itse Buddha-patsaassa ei ole paljoa nähtävää, mutta alueella on myös temppeleitä ja muutenkin kauniita näkymiä. Me eksyimme yhdelle temppelille, jossa oli meneillään munkkien rituaali. Maa oli sateesta märkä, sivussa oli rivistöjä rivistöjen perään kynttilöitä ja taustalla kuului munkkien hyräily. Se oli hieno kokemus.

Jos olisi ollut enemmän aikaa, olisimme varmasti käyneet Emeishan-vuorella (峨眉山), joka ei sijaitse kaukana Grand Buddhalta. Leshanin kaupungissa voisi yöpyä pari yötä ja varata molemmille nähtävyyksille omat päivänsä. Emeishan vuorella on kai omia majoituspaikkojakin, sillä se on pyhiinvaelluspaikka, mutta mikäli haluaa kunnon hotelli/hostelli-majoituksen, on Leshan varma valinta.

Leshania emme nähneet kuin bussin ja taxin ikkunasta käsin, mutta se vaikutti "aidommalta" kiinalaiselta kaupungilta kuin Chengdu, vaikka H&M ym liikkeiden mainoksia näkyikin. Asukkaita on pienessä kaupungissa "vain" kolmisen miljoonaa ja sinne pääsee bussin lisäksi junalla. Jos aikaa olisi rajattomasti, olisin varmasti jäänyt sinne pidemmäksi aikaa. Ehkä joku päivä tähän tarjoutuu mahdollisuus...
Post Comment
Lähetä kommentti