I love Macau (kilometrivalokuvapostaus)

torstai 2. kesäkuuta 2016

Otsikkohan sen jo kertoo; mä rakastan Macauta. Ensimmäistä kertaa kävin tässä Portugalin entisessä alusmaassa viime talvena päiväretkenä Hong Kongista ja siitä asti on ollut suuri halu palata, minkä takia Macau tietysti päätyi meidänkin matkan varrelle. Tiukan aikataulun takia saatiin nauttia "Aasian Las Vegasista" vain kahden yön verran, mutta sekin on parempaa kuin ei mikään. Ja kuten blogissa talvella mainitsin, olen hakenut Macauhun opiskelemaan, joten toivottavasti tulen tulevaisuudessa siellä viettämään monta, monta, monta päivää.


Me mentiin Macauhun ottamalla Guilinista juna Zhuhaihin, eli Kiinan puoliseen rajakaupunkiin. Zhuhain juna-asemalla oli kylttejä Macauta kohti (vain kiinaksi tosin, mutta kiitos kiinan kielen taitoni..) ja niitä seuraamalla löysi itsensä pian rajanylitysmuodollisuuksista, ensiksi Kiinan ja sitten Macaun toimesta. Samanlainen järjestelmä on Shenzhenissä, jos mielii Hong Kongin puolelle jalan. Joskus on edullisempaa - tai kuten meidän tapauksessa, ainoa mahdollisuus - ylittää raja Kiinasta erityishallintoalueille ns. jalan rajakaupungista käsin.

Rajanylityspisteitä on monia, mutta helpoin, varsinkin jos ei ole viipynyt rajakaupungissa, on juna-aseman yhteydestä. Siellä on tietysti eniten ruuhkaa, mutta jos olet juuri tullut junalla, ei ole mitään järkeä lähteä jollain taxilla eri pisteeseen vain suurimmat jonot välttääkseen.

Kun siis ylittää rajaa Macaun, Hong Kongin ja Kiinan välillä, muista varata aikaa jonotukseen. 45min lautalla Hong Kongista Macauhun ei tarkoita, että matka HK:sta Macauhun kestäisi 45min, ei todellakaan. Tai jos menet Shenzhenistä Hong Kongiin tai Zhuhaista Macauhun (tai toisin päin), et todellakaan vain kävele rajan yli parissa minuutissa. Jonotukseen voi mennä reilusti yli tunti ja joudut mennä kahden maan viranomaisten ohi - älä siis tee minuuttitarkkoja aikatauluja määränpäähäsi, et voi koskaan tietää moneltako olet lopulta perillä.


Macaun puolella raja oli täynnä eri hotellien kuljetusbusseja, joita satamakin on täynnä (viime kerralla tulin siis lautalla HK:sta (ja menin keskustaan käyttämällä kalliin hotellin ilmaisbussia hahah)), mutta me otettiin taxi, koska eihän meidän hotellilla ole mitään omaa bussia. Tai niinhän me ajateltiin, kunnes saavuttiin hotellille.

Kristallikruunut ja marmorilattia kiilsivät autotielle asti, joten pyysimme kuskia tarkistamaan osoitteen. Olimme kuulemma oikeassa paikassa, mutta koska maksoimme vain 80€ yöltä yhteensä (okei vain ja vain, mutta olisittepa nähneet sen hotellin!!), emme osanneet valmistautua tällaiseen. Sisustus ei ollut ainoa hienoa asia hotellissa, vaan siellä oli myös loistava, siis LOISTAVA, palvelu, johon kuului mm. ovimiehiä ja laukkupoika.

Kun laukkupoika oli tuonut rinkkamme (olikohan siellä hotellissa koskaan moisia nähty..? :D) huoneeseen, hätäilimme suomeksi, pitääkö hänelle tipata ja jos kyllä, kuinka paljon. Noh, päädyimme antamaan - erittäin tönkösti - 20 patacaa ( = 2,20€), joka ei ole raha eikä mikään monelle, mutta laukkupoika tuli erittäin iloiseksi ja alkoi heti kysellä meiltä, olemmeko ennen olleet Macaussa ja mikäli tarvitsemme jotain apua, voisimme kääntyä hänen puoleensa. Seuraavana päivänä hän olikin ovimiehenä, joten pääsimme moikkaamaan, emmekä heti unohtuneet - kaksi eurooppalaista rinkkatyttöä kun niin helposti unohtuisivatkin kaikkien kiinalaisten turistiporukoiden sekaan.


Oli jo pimeää kun me lähdettiin ensimmäisenä iltana hotellilta, joten päätettiin (kamalan) ruokailun jälkeen lähteä kävelylle keskustaan. Viime kerralla en ollut Macaussa yöllä, joten valohumu hypnotisoi minutkin täysin. Mainostauluja, vilkkuvia sellaisia, valaistuja kasinoita, valoshow'ta kasinoiden seinillä... Kaikkia maailman värejä kaikkialla ympärillä mustaa taivasta vasten. Macau on yksi ainoista paikoista, jotka ovat mulle aikaan vau-efektin. Ja tässä vaiheessa me oltiin vasta pääsaarella, eikä tiedetty mitään Taipan kasinoista.

Seuraavana aamuna herättiin hitaasti ja lähdettiin syömään aamupalaa terassille. Oli todella lämmin ja tuntui kuin olisimme Etelä-Euroopassa - paitsi että suurin osa ihmisistä oli aasialaisia ja kaikkialla näkyi tekstit kiinaksi. Kuten kuvistakin ehkä huomaa, Macaussa yhdistyy Etelä-Eurooppa, Kiina ja Las Vegas. Ihan täydellinen combo jos multa kysytän.

Aamupalalta lähdettiin Ruinas de Sao Paulo (eng. Ruins of St. Paul's) (kiviportti, joka näkyy parissa kuvassa), jossa oltiin käyty edellisiltanakin kävelyllä. Vieressä komeileva Forever21 vei kuitenkin huomion ensin ja päästiin ensimmäistä kertaa koko matkan aikana kunnolla shoppailemaan. Itselleni tarttui mukaan sellainen kasa vaatteita, että takiani jouduttiin avata toinen kassa jonon kerääntyessä minua palveltaessa hahah.


Egg tartsien ja mangomehujen nautisteluiden jälkeen kohteena oli koulu, jonne olen hakenut opiskelemaan. Koululle piti maksaa n. 20€ hakumaksu, mutta online maksupalvelu ei toiminut, joten päätin hoitaa maksun sitten käteisellä nyt kun olimme paikalle kuitenkin menossa.

Koulun löytäminen olikin sitten ihan oma haasteensa. Jostain syystä Macau ei näkynyt meidän kummankaan iPhone-kartoissa ilman wifiä (, vaikka siinä oli näkynyt kaikki Kiinankin kaupungit julkisenliikenteen tietoineen ilman nettiä kunhan ne oli kerran ladannu wifin kanssa), mutta olin aiempana iltana saanut napsaistua screen shotin, jossa oli niitti koulun ja Ruinas de Sao Paulon kohdalla. Pohjoinen ei ollut ihan kohdillaan, mutta tämän kartan avulla lähdettiin suunnistamaan koulua kohti. Eihän se voi olla niin vaikeaa löytää? Sehän sijaitsee melkein kohti suoraa Ruinas de Sao Paulon takana!

Kuinka väärässä olimmekaan. Macaussa tiet eivät kulje suoraan kuten meillä Suomessa, joten ajauduimme kokoajan vähän väärään ilmansuuntaan. Tunnin käveltyämme olimme maamme myyneitä. Kartat näyttivät vieläkin tyhjää ruudukkoa, eikä kukaan ohikulkija tuntenut osoitetta, joka meillä oli vain portugaliksi, ei kiinaksi. Miten koskaan löytäisimme perille, kun emme edes tienneet missä olimme itse?

Onneksi päätin kokeilla karttaani vielä kerran ja tajusin, että koska olin hakenut osoitetta jo kerran, en tarvinnut nettiä saadakseni sen näkymään uudestaan niittinä kartalla. Sitten vain sijaintipalvelut päälle ja tulos oli, kuten alla olevasta kuvasta näkyy. Löysimme perille vihdoin ja sain maksettua hakumaksun.


Kun kouluhommat oli hoidettu, lähdimme takaisin hotellillemme (takaisintulomatka kävi huomattavasti helpommin) ja aloimme pikkuhiljaa valmistautua iltaa varten. Olimme googlanneet etukäteen ja huomanneet, että Pacha Macaussa olisi ladies' night perjantaisin, eli kaikki juomat ilmasia KOKO ILLAN kaikille tytöille. Sounds like a plan.

Otimme bussin Taipan saarelle, mikä oli ongelmallisempaa kuin voisitte edes kuvitella mm. koska 1) lähdimme päättäriä muistuttavasta paikasta, eikä oikein tiennyt mihin suuntaan bussit lopulta kaartaisivat, 2) bussipysäkkejä oli aukiolla ainakin viisi ja meidän piti pähkäillä mikä menisi oikeaan suuntaan ja mistä menisi mahdollisimman paljon kohteeseemme meneviä busseja ja 3) hinta riippuu siitä, minne asti menet. Aloimme siis tihrustaa minimaalista karttaa bussikuskin vieressä ja tukimme koko käytävän.

Kun bussi kaarsi kasinoiden luo, loksahti suuni auki. J.ä.r.k.y.t.t.ä.v.ä.n. kokoisia kasinohotelleja oli perä perään ja ne eivät olleet mitään ihan normaaleja rakennuksia, eivät. Oli kultaista taloa, pientä Eiffel-tornia, hotellin sisäisiä luksuskauppakeskuksia ja kamalasti vilkkuvia valoja, eikä meidän määränpäämme todellakaan jäänyt muiden talojen varjoon (ks kuva alempana).

(8-muodostelman sisällä oli "maailmanpyörä" ja talo vaihtoi väriään)


Menimme clubille turhan aikaisin ja se oli vielä aika tyhjillään. Joimme viiniä aulassa ja seuraavan kerran kun menimme tsekkaamaan päähuonetta, olikin siellä yhtäkkiä paljon populaa. Musiikki oli loistavaa, enkä tajunnut, miksi jotkut olivat netissä haukkuneet Pacha Macauta, siellä oli tosi hyvä meno! Tapasimme jopa suomalaisen tytön, joka oli vaihdossa mahdollisessa tulevassa koulussani.

Macaussa huomasi heti, ettei ole enää Mainland Kiinassa. Länkkäreitä oli kaikkialla enemmän, niin myös clubilla. Jos muistan oikein, esimerkiksi henkilökunta oli täysin länsimaalaista. Asiakkaina emme ainakaan enää pistäneet silmään yhtään, sillä ihmisiä oli kaikkialta maailmasta.

Ilmaiset juomat ovat siunaus ja kirous ja valkkaria tuli litkittyä sen verran, että vakiobaarimikkonaisemme muisti meidät ja osasi aina laittaa kaksi viinilasia pöydälle ilman, että meidän tarvitsi edes niitä pyytää. Hänen kanssaan tuli muutenkin rupateltua aina tiskillä käydessä. Kotimatkalla taxissa istuessa tulikin sitten punnittua kaikkia elämänvalintoja ja valkkari oli viimeinen asia, jota teki mieli (allekirjoitan vieläkin, vaikka Macausta on yli kuukausi).


Viimeisenä aamuna oli ihan hirveä olo, mutta oli pakko nousta ja kirjautua ulos hotellista. En ollut syönyt edellisenä päivänä mitään kahta egg tartsia, mangomehua ja aamupalaa lukuunottamatta, joten olo olisi ollut todella heikko ihan ilman clubiakin.

Onneksi hotellilla oli brunch-buffet, joka ei maksanut paljoakaan ja sinne parkkeerasimme itsemme kunnes lähdettiin kohti satamaa ja Hong Kongia.

Laukkupoikakaverimme oli töissä aulassa ja jutusteli kanssamme kun odotimme hotellin kuljetusta satamaan. Hän kyseli illastamme, koska oli edellisenä päivänä kuullut meidän lähtevän clubille. Olin niin surkea näky, ettei ollut varmaan epäilystäkään, että olimme tosiaan menneet ulos hah. Laukkupoika nosti pisteitään vielä ihan lopuksikin kun kysyi olemmeko malleja. Kiitos, kiitos, kiitos, emme ole, mutta kiitos. Piristi surkeaa päivää :D

Olisin mielelläni jäänyt Macauhun vielä pidemmäksi aikaa, mutta kyllä senkin aika vielä koittaa. Until next time Macau! I will return.
Post Comment
Lähetä kommentti