Vuosi sitten lähdin Kiinaan

Yksikin valinta elämässä voi muuttaa aivan kaiken. Minulle se valinta oli Kiinaan au pairiksi lähteminen. Vuosi sitten astelin Helsinki-Vantaan lentokentälle tietäen, että tästä tulisi ikimuistoinen kokemus, mutta tajuamatta, kuinka paljon kaikki oikeasti muuttuisi. Nyt kun katsoo takaisin, on uskomatonta ajatella, että kaikki tämän vuoden aikana tapahtuneet asiat olisivat jääneet tapahtumatta, jos en olisi hypännyt tuntemattomaan lähtenyt au pairiksi.

Vuosi sitten en puhunut kiinaa paria sanaa enempää. En ollut koskaan matkustanut yksin lentokoneessa, enkä asunut miljoona kaupungissa. En ollut koskaan ollut paikassa ilman minkäänlaisia kontakteja, enkä tehnyt töitä yli kuukautta putkeen. En ollut tavannut ihmisiä ympäri maailmaa, enkä astunut ulos mukavuusalueelta samalla mittapuulla. Millainen olisin, jos en vieläkään olisi tehnyt näitä asioita?

Hassua ajatella, millaista olisi, jos en olisi lähtenyt. Nyt Kiina on niin suuri osa elämääni ja jopa identiteettiäni, etten osaa edes kuvitella rinnakkaistodellisuuden itseäni, joka olisi jäänyt Suomeen. Ilman Kiinaa en olisi tavannut elämäni rakkautta, enkä varmastikaan hakenut opiskelemaan Macauhun. En usko, että olisin itsekään yhtään samanlainen, jos olisin jäänyt.

Istun nyt kirjoittamassa tätä postausta espanjalaisessa hotellissa. Olisin tässä samassa paikassa varmaan ilman Kiinaakin, mutta kirjottaisinko edes blogia? Olisin ainakin lukuista kokemusta köyhempi ja varmaan miettisin, mitä haluan elämältäni. En nytkään ole ihan varma kaikesta, mutta sentään olen kulkemassa tiettyä suuntaa kohti - ja se tuntuu oikealta suunnalta.

Vuoden aikana olen matkustanut yhdeksässä kiinalaisessa kaupungissa, Macaussa ja Hong Kongissa kahdesti ja käynyt Thaimaassakin. Olen saanut tehdä asioita, joita rakastan; nähdä uusia paikkoja ja oppia paljon uusia asioita. Sain vihdoin toteuttaa unelmani, eli muuttaa ulkomaille. Kaikki meni niin hyvin, että päätin jopa lähteä opiskelemaan Aasiaan. Sitä en varmastikaan olisi uskaltanut tehdä vuotta nuorempana. Suunnittelin kyllä lähteväni Amsterdamiin opiskelemaan, mutta se tuntui todella pelottavalta ajatukselta. Nyt lähden vielä kauemmas, enkä epäile yhtään, etteikö kaikki tulisi menemään hyvin. Kun sitä kerran lähtee mukavuusalueelta, tajuaa, että asiat hoituvat aina ja koti muodostuu vaikka minne.

Katson nyt taaksepäin ja tuntuu kuin olisin valovuosien päässä kesän 2015 Verasta. Miltäköhän tuntuu vuoden päästä, kun olen taas saanut vuoden ajan kerätä aivan uusia kokemuksia ja päässyt levittämään siipeni uusille aloille, kuten oikeasti omilleen muuttamiseen ja korkeakouluopintoihin. Odotan innolla tulevia seikkailuja.