Image Slider

 
Viime postauksessa manailin vähän koulustressin alkua ja niinhän ne kiireet sieltä tupsahtivatkin - vaikka kalenteri näyttää vielä hyvin tyhjältä verrattuna siihen, mikä työmäärä odottaa maaliskuussa ja huhtikuun loppupuolella.
 
Monesti suunnittelin bloggaavani, mutta aina tuli jotain välttämätöntä eteen ja niin näppäimistö ei päässyt laulamaan. Koulua on kahdesti viikossa 18:20 asti ja kun siihen lisää kotimatkan, syömisen ja sen faktan, että nukkumaan pitäisi mennä toisena näistä päivistä kello 22:00 viimeistään, jotta jaksaisin herätä aikaisin seuraavana aamuna, ja mahdolliset läksyt, on päiväohjelma aika kiveen hakattu. Ja päätin liittyä koulun jazz/funk -tanssitunnille, mikä rajoittaa aikaa entisestään (ensimmäiselle tunnille unohdin ottaa urheiluvaatteet mukaan ja koulupuku päällä ei kyllä hirveästi tanssita, saati sitten venytellä, joten jäi tanssit odottamaan ensi viikkoa).
 
Täällä säät ovat olleet varsin hyvät. Silloin kun mittarissa näkyy 24 astetta helmikuussa, tiedän kyllä löytäneeni paikkani. Nyt kyllä tänä viikonloppuna lasketaan taas sinne 13-15 asteeseen, mutta suomalaisena osaan arvostaa sitäkin. Ja kohta tulee kesä kuitenkin, mitä en malta odottaa!

Mäkkärin purple potato -jäätelö (kyllä, luit oikein) Oreo-tötteröllä

En ole päässyt vielä matkustelemaan yhtään (en laske Pekingiä tai Suomea matkaksi) sitten Macauhun muuton, vaikka näin ajattelinkin tapahtuvan. Viime lukukautena katselin vierestä kun vaihtarit kävivät Koreassa, Thaimaassa, Vietnamissa ja Japanissa, joten päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja lähteä itsekin jonnekin. Syksyllä meinasin lähteä Taipeihin, mutta se jäi välistä matkaseuran puuttumisen ja halun kotoutua Macauhun paremmin takia, minkä vuoksi joulun jälkeen aloin heti kartoittaa matkaseuraa ja -kohdetta pääsiäislomalle.

Kaikki Macaun kaverit matkustelivat kiinalaisena uutenavuotena ja joululomalla, joten eivät pysty lähteä minnekään tähän hätään. Poikaystäväkin on kiinni töissä ja Suomesta kukaan tuskin lähtee Aasiaan asti viikoksi, joten edessä oli sama pulma kuin syksylläkin. Jo silloin yksinmatkustaminen kutkutti, mutta suurkaupunki kohteena tuntui vähän extremeltä (ei sillä, etten olisi muuttanut Pekingiin ennen 19. syntymäpäivääni).

Tällä kertaa lähdin liikkeelle hyvissä ajoin ja katselin halpoja lentoja kaikille lähialueille, vähän pienempiin paikkoihin. Kioto, Phuket, Krabi ja Singapore löytyivät listalta, kuten halpalähimatkakohde Taipeikin. Vaikka Macau on Aasiassa hyvin uniikki pääsiäislomineen, tietävät lentoyhtiöt selvästikin meidän lomailevan kyseiseen aikaan, sillä halvimpia lentoja ei näkynyt mailla halmeilla, kun niitä aloin tarkistella kesken erään hyvin puuduttavan oppitunnin. Mieleen jäi pari kohdetta, jonne pääsisi n. 200€:lla, joten aloin katsella hotellitarjontaa ihan varmuuden vuoksi. Pattayasta pisti silmään heti eräs hotelli ja kun sivusto varoitteli vain yhden huoneen olevan jäljellä, tajusin hyvin nopeasti tehneeni varauksen. Opettaja jatkoi tylsää ja epäolennaista puhettaan, mutta minä melkeinpä tärisin innosta. Tämä oli pieni askel ihmiskunnalle, mutta suuri askel minulle: olisin lähdössä yksinmatkalle ensimmäistä kertaa.

Samana iltana kysyin äidiltä, onko tämä nyt hyvä idea vai ei ja kun en saanut kuulla olevani ihan typerä, menin pitkän (= parin tunnin) pohdinnan jälkeen ostamaan lennotkin. Hotellin perumismahdollisuus ei enää tuonut peräytymisen mahdollisuutta, sillä lennot ovat lopulliset. Olen tosiaan lähdössä yksin Thaimaaseen huhtikuussa.


Pattaya ei nyt todellakaan ole mikään maailman "mielenkiintoisin" ja eksoottisin lomakohde, mutta tähän väliin en sellaista hakenutkaan. Halusin mennä lähelle, aika halvalla ja johonkin turvalliselta tuntuvaan paikkaan. Matkasuunnitelmina ei ole mitään suureellisia seikkailuita, vaan enimmäkseen aion varmaan loikoilla kattoaltaalla ja rannalla ja auringon laskettua tehdä kouluprojekteja. Macaussa ei ikävä kyllä ole paratiisirantoja, eikä hotellien mahtaville uima-altaille pääse ulkopuolisena, joten juuri näitä kahta asiaa kaipasin. Lisähaasteena päätin olla maksamatta 20€/suunta ruumaan menevistä matkatavaroista, joten ensimmäistä kertaa kokeilen matkustaa pelkällä carry onilla. Saa nähdä, miten onnistuu :D P.s. jos kellään on mitään vinkkejä Pattayaan, mm. ravintoloihin, otan niitä mielelläni vastaan :)

Toinen matkasuunnitelma varmistui perheeni varatessa matkan heinäkuussa Kreikkaan. En ole koskaan kyseisessä maassa käynyt, joten kiva edetä hieman matkailu bucket listissäni, Pattaya kun ei sitä tee viimevuotisen Koh Samuin matkan takia. Kreikassa jätämme välistä kuuluisat Santorinit, Mykoknekset, Rhodokset ja Kosit ja suuntaamme Ateenaan ja lähellä sijaitseville kahdelle saarelle. Kuvien perusteella luvassa on rauhallisuuden tyyssija ja klassisia kreikkalaisia maisemia. Can't wait!


Matkakärpänen pisti ja oikein kovasti. Kun nyt kerran makuun pääsin, päätinkin listata kaikki Aasian maat, jotka ovat must-listalla. Täällä päin nyt kerran kun jo elellään, kannattaa todellakin käyttää hyväkseen lyhyet ja halvahkot lennot ja matkustella mahdollisimman paljon ennen mahdollista Eurooppaan palaamista. Listalta löytyy 10 maata, joissa en ole vielä käynyt, joten keskimääräisesti pitäisi käydä kolmessa maassa vuodessa - ottaen huomioon, että yhden puolivuotisen teen työharjoittelua jossain ja tuskin pääsen silloin matkustelemaan.

Jospa kaverit olisivat rahallisempia ja innokkaampia matkustelemaan muuallekin kuin kultaiseen kolmikkoon (= Korea, Japani & Taiwan. On tosi hassua, miten eri paikoissa eri maat ovat ne "tylsät perusmaat". Suomessa nämä kolme olisivat minulle cooleimmista cooleimmat, mutta nyt ne jopa ärsyttävät ja tylsistyttävät yleisyydellään :DD) ja muidenkin kuin poikaystäviensä kanssa, ei minun tarvitsisi koluta koko maanosaa yksin.


Jos olen niin innokas näkemään maailmaa, miksi sitten en menisi vaihtoon? Noh, vaihto on todellakin aina ollut jotain, jota haluan kokea kun se lukiossa jäi välistä. Ennen Kiinaan lähtöä tutkin Euroopan kouluja suurella painolla siihen, minne niistä pääsisi vaihtoon. Mitä eksoottisempi kohde, sen parempi. Puerto Rico mahtava, Curacao vielä mahtavampi. Lopulta päädyin opiskelemaan hyvin kauas kotoa, minkä takia suoritan koko tutkinnon "vaihdossa". Halusin silti vaihtoon, kaksikin kertaa jos mahdollista ja työharjoitteluun vielä jonnekin. Ennen 25 vuotta olisin asunut vähintään viidessä maassa, kuinka hienoa.

Meidän koululla on suurin osa vaihtokouluista Kiinassa ja Euroopassa, minkä takia tarjonta on minulle tylsä. Tai no tylsä ja tylsä, mutta haen aina suuria seikkailuita ja Eurooppa on kuitenkin aika tuttu ja turvallinen. USA:ssa vaihtokoulut eivät ole itselle mieluisissa osavaltioissa, joten aloin nopeasti kallistua Australiaa kohti.

Sitten kävi ilmi, että vaihtoon lähteminen saattaisi viivästyttää valmistumista. Ei kiitos, olenhan jo viettänyt yhden välivuoden ja tutkinto kestää muutenkin neljä vuotta. Koululta ei saa kunnon vastausta siitä, kuinka todennäköistä viivästyminen on, mutta kuulemma sen tietää varmaksi vasta kun on jo vaihtokoululla. Voisinko ottaa tätä riskiä? Tuntuu myös vähän siltä, että vaihto olisi liian "rankka"; pitäisi taas mennä uuteen paikkaan ja uuteen kouluun yksin ja parin kuukauden päästä hyvästellä kaikki taas. Ja sitten palaisin paikkaan, joka ei kuitenkaan ole ns. oikea kotini. Ja mitä jos jäisin jälkeen opinnoissa? Joutuisin uudelle luokalle ja taas tutustumaan uusiin ihmisiin. Olisi riski, että luokallani ei olisikaan ketään oman tyylistä ihmistä tai mitä jos kellään ei ole vahvaa englantia. Tällä hetkellä minulla on oma hyvä porukkani, enkä halua jättäytyä siitä.


Nämä ongelmat eivät kuitenkaan olleet lopullinen naula arkkuun (paitsi valmistumisen viivästyminen kyllä), vaan kun aloin tutkia vaihtokouluja tarkemmin, tajusin kuinka paljon vaivaa pelkässä hakemisessa olisi; Australiaan pitäisi hommata viralliset englannin osaamisen todistavat testit (200€/kpl ja voimassa vain 2v. ja olettaen että saisin kouluun vaadittavan arvosanan..). Kustannukset muutenkin kuulostivat todella suurilta ja joihinkin kouluihin piti maksaa lukukausimaksu, vaikka on vain vaihto-oppilas!

Aloin miettiä Euroopan kouluja, sillä näihin en ainakaan tarvitsisi viisumia ja melkein minnekään ei myös englannin testejä. Monet koulut sijaitsivat pienemmissä kaupungeissa, mikä ei sinällään ole ongelma eikä mikään, mutta en haluaisi asua puolta vuotta jossain, missä ei oikeasti olisi mitään tekemistä. Kaikilla kouluilla ei ole asuntolaa, joten pitäisi hankkia vuokrakämppä jostain.. Ei houkuttele yhtään.

Sitten mieleen hiipi ajatus Suomesta. Ei viisumia, kielitestejä, eikä edes vuokran maksamista. Näkisin miten Suomessa opiskellaan samaa alaa ja saisin laajemman opin aiheista. Voisin olla perheen ja kavereiden kanssa puoli vuotta normaalisti. Mutta entä koulussa, jaksaisinko muka tutustua muihin vaihtareihin, kun vihdoin voisin puhua Suomea? Jaksaisivatko suomalaiset tutustua minuun, kun kuitenkin lähden puolen vuoden kuluttua pois? Ja olisiko vaihto Suomessa ihan ajan hukkaa? Olisiko se valmistumisen myöhästymisen arvoista?

En usko, että olisi. Siksipä olen ainakin toistaiseksi tullut päätökseen, että pysyn Macaussa (ja matkustelen mahdollisimman paljon? :D). Työharjoittelu kolmosvuonna on sitten ihan eri tarina, vaikka siinäkin on ongelmansa jos lähden maailmalle; viisumit, vuokrakämpät, sun muut. Työharjoittelumaana olen vakavissani harkinnut Suomea, mutta tuntuu tavallaan turhalta mennä Suomeen kun olisi hyvä mahdollisuus nähdä joku ihan uusi paikka vuolen vuoden ajan. Voi miksi on näin vaikeaa tehdä päätöksiä? Ja miksi ulkomaille muuttaminen on niin haasteellista? Ehkäpä lopetan toistaiseksi huolimasta harjoittelusta vuotta etukäteen ja keskityn nauttimaan seuraavista maailmanvalloituksistani. Voin jo kuvitella itseni kattoaltaalle nauttimaan helteistä. Ah, heti helpottaa. Enää 49 päivää! Ei sitten puhuta kaikista niistä koulutöistä, jotka pitkää palauttaa näiden 49 päivän aikana...

Olen palannut Pekingin kylmyydestä palmujen alle toista kertaa kuukauden sisällä, tällä kertaa jään pidemmäksi aikaa. Seuraava loma on vasta pääsiäisloma huhtikuussa, joten koulustressin makuun päästään pian varmasti. Onneksi alku menee helposti kun vain torstaina on koulua ja silloinkin 14-18:20 ja sitten päästään kolmen päivän viikonlopun viettoon. Lomailusta ei vaan koskaan saa tarpeekseen :D


Pekingiin lähdin heti ensimmäisenä lomapäivänä. Macaun pieni lentokenttä oli aivan täynnä kiinalaisia turisteja ja sain osakseni paljon tuijotuksia. Jopa lipputiskin nainen varmisti, että Peking on varmasti lopullinen määränpääni. Onko muka niin outoa mennä kiinalaisena uutena vuotena Kiinaan?

Ilmeisesti ei, sillä Pekingin lentokenttä oli aivan täynnä. Rajamuodollisuuksiin jonottamisessa meni ikuisuus ja edessäni olevassa porukassa yksi nainen jopa pyörtyi! Mitään vakavaa ei kuitenkaan (kai) käynyt. Jonon käskettiin liikkua eteenpäin maassa makaavan naisen ohi ja he aika nopeasti siirtyivät sivummalle, joten en tiedä miten tilanne jatkui.

Pekingissä vastassa olivat saasteet (ei sentään yhtä pahat kuin joululomalla) ja kylmä sää. Lämpimin takkini tällä puolella maailmaa on nahkatakki, joten voitte vain arvata, kuinka kylmä minulla oli. Välillä laitoin kaksi takkia päällekkäin, mutta olin silti kylmissäni. Suomessa kasvaminen ei todellakaan takaa mitään immuniteettia kylmyyttä vastaan, vaikka niin moni täällä tuntuukin ajattelevan.

 
Jopa koiralla oli juhla-asu.
 
Monissa kiinalaisissa kodeissa on sisällä viileää, siksi takit ja pipot päällä.
 
Kiinalainen uusivuosi on viikon kestävä juhla, joka alkoi tänä vuonna perjantaina 27.1. Perjantaina oli jouluaattoon verrattavissa oleva päivä ja lauantaina joulupäivä. Me vietimme melkein kaikki juhlapäivät Daven sukulaisilla, jossa oli koko isän puolinen suku. Kiinassa isän puolinen suku on "tärkeämpi" ja esim. uutena vuotena mennään aina tämän sukuhaaran mukana ensimmäiset päivät. Muistaakseni neljäntenä päivänä tavattiin sitten äidin sukua.

Olin tavannut osaa sukulaisista jo viime vuonna Moon Festivalin aikaan, mutta monia uusiakin kasvoja löytyi. Kukaan ei osannut puhua englantia paria sanaa enempää, joten olin luonnollisesti vähän ulkopuolinen. Kaikki yrittivät kuitenkin kommunikoida kanssani ja hymyilemälläkin pärjää pitkälle.

Söimme kaksi isoa ruokaa päivän aikana ja muuten hengailimme serkkujen kanssa olkkarissa vanhemman sukupolven pelatessa mahjongia ja polttaessa tupakkaa SISÄLLÄ. Vaikka Kiinassa onkin kollektiivinen kulttuuri, ovat minusta ihmiset toisaalta todella yksinviihtyviä. Serkukset näpyttelivät kännyköitään hiljaisina monta tuntia ja vaikka välillä pelasivatkin yhdessä kännykkäpeliä, olivat melkein kuin tuntemattomia toisilleen. Eihän Suomessa sukutapaamisissa olla omissa oloissa, eikä kännykällä, eihän? Varsinkin jos sukulaisia ei olla nähty pitkään aikaan, jutellaan koko päivä aktiivisesti. Ruokaluiden aikana meininki oli ihan eri, mutta tosi omituista omaan silmään viettää väliajat omissa porukoissa ja omissa maailmoissaan.

 
Illallla tehtiin porukan naisten kanssa dumblingseja, kuten hieman ylempänä olevasta kuvasta näkee. Voitteko uskoa, etten edes ollut huonoin? Kaikki nämä Kiinassa vietetyt kuukaudet ovat vihdoin tulleet konkreettisesti hyötyyn, hah. Dumblingseja olen taituroinut noin viisi kertaa nyt ja ensimmäistä kertaa en tarvinnut alkuopastausta. Mummo sellaisen kyllä antoi ja silloinhan sinä katsot ja seuraat esimerkkiä.
 
Keskiyöllä alkoivat ilotulitukset ja dumblingsien syöminen. Muutamaan nyyttiin oli piilotettu pähkinä/joku pipana (nyt ei riitä suomen kielen taidot ja muisti) samaan tyyliin kuin Suomessa joulupuuroon laitetaan manteli onnea tuomaan. Minä sain yhden pähkinän, joten hyvä vuosi pitäisi olla luvassa.
 
Ilotulituksia räjäytellään pelottelemaan pois hirviöt, nianit, jotka seuraavat sinua koko vuoden (? Näin ainakin Dave kertoi). Myös punaiset vaatteet kuuluvat perinteisiin ja hirviöiden pelotteluun ja uuden vuoden aattona onkin tapana pukeutua puneiseen. Omana vuotenaan (kun oma horoskooppimerkki on juhlittavana) pitäisi olla joka päivä jotain punaista päällä, mutta harva näin tekee.
 
Ruokajuomana aikuisilla oli aina bai jiu, eli kiinalainen viina. Minua jostain syystä laitetaan aina tätä juomaan, perhepäivällisilläkin, joten ei ihmekään, että lasini täyttyi kirkkaalla juomalla jälleen kerran - neljänä päivänä putkeen. Dave kahtena viimeisenä päivänä vihdoin pisti sedälleen vastaan ja sain vain parin shotin verran alkoholia. Ihme ja kumma kyllä, kun viinaa on juonut tarpeeksi monta kertaa, ei se enää maistu niin pahalta ja menee alas ihmeen helposti. Tästä olisi alkanut varmasti kaunis tie kohti suomalaisten kansansairautta, alkoholismia, mutta bai jiuni jäivät toistaiseksi tähän. Ja ei se juoma vieläkään hyvää mielestäni ole. Jos saatte koskaan mahdollisuuden, maistakaapas. Siinäpä vasta kokemus.
 
Kanat. Kiinaksi kana ja kukko ovat käytännössä samoja sanoja, minkä takia tämän vuoden maskotille ei ole ns. oikeaa käännöstä. Itse tykkään huvittavuuden takia kutsua tätä kanan vuodeksi.
 
 
Uuden vuoden perinteenä on antaa sukulaisille hong baoja, punaisia kuoria, naimattomille ja työssä käymättömille sukulaisille. Nämä kuoret sisältävät rahaa summien vaihdellessa normaaleista summista aivan järkyttäviin asti. Itse sain viisi kuorta ja rehellisesti sanottuna olisin melkeinpä ottanut mieluummin kuoret tyhjinä. En tykkää ottaa vastaan rahaa, en varsinkaan ihmisiltä, joista osaa näin ensimmäistä kertaa, enkä todellakaan vanhoilta ihmisiltä, jotka tarvitsisivat rahat minua enemmän. Kuoresta kieltäytyminen on kuitenkin jotain, jota ei ikinä voisi tehdä (vrt. joululahjan saaminen). Itselleni ensimmäistä kertaa tätä perinnettä osana oleminen ja hong baon (siis kirjaimellisesti vain sen kuoren) saaminen itsessään olivat jo kivoja kokemuksia.

Hong baoja voi ostaa kaupoista ja Macaussa näin niitä saatavan jopa Mäkkäristä. Monet kaupat/merkit tekevät omia kuoriaan ja Daven vanhemmilta sain kukkokoristeisen Porsche-kuoren, mikä on mielestäni todella hassua. Länsimaalaiset merkit ovat muutenkin osallisena juhlallisuuksissa toivotellen hyvää kukon vuotta näyteikkunoissaan poikkeuksetta ja jotkut luksusmerkit tekevät jopa limited edition Lunar new year -tuotteita (nämä eivät sitten mene aina ihan suunnitellusti kun esimerkiksi se, että laittaa molempiin kenkiin positiiviset kiinalaiset merkit ei tarkoita, että ne olisivat yhdessä enää positiivisia. Nike teki tämän mokan viime vuonna ja päätyi sanomaan "get fat").

Koira salakuljetettiin takin sisällä ravintolan yksityishuoneeseen :D
 
 
Yhtenä päivänä menimme serkkujen kanssa viettämään päivää Chaoyang parkin uuden vuoden karnevaaliin. Puisto oli AIVAN täynnä ja parkkipaikan löytämisessäkin meni yli viisitoista minuuttia. Ilman kylmää ilmaa olisi paikalla kuitenkin viihtynyt hyvin. Siellä oli myyntikojuja, joitain huvipuistolaitteita, pelejä ja katuruokaa. Sisäänpääsymaksu oli alle euron, mutta kaikki tietysti maksoi erikseen.

Puistosta jatkoimme tutun sukulaisporukan kanssa länsikiinalaiseen ravintolaan (NAM!) ja myöhemmin nuoremman sukupolven kanssa KTV:een, karaokeen. Itse en ujona suomalaisena uskaltautunut lauleskelemaan, mutta oli kiva kuunnella ja katsella rohkeampia seuralaisiani. Tuli kuultua monen monet kiinalaiset klassikot ja tällä kertaa minua ei edes laitettu juomaan bai jiua, ainoastaan bisseä. Kiinalaisilla on aika huono viinapää, joten en koskaan vielä ole joutunut ongelmiin humalan kanssa. Kun muut ovat jo hupussaan, on minulla vielä "mennään parille" -fiilis (ottaen huomioon, että osaan juoda salakavalan hitaasti).

Ensimmäinen kiinalaisen uusivuoteni oli oikein positiivinen kokemus, vaikka kaikessa sosialisoinnissaan ja myöhään valvomisissaan hyvin uuvuttava paikoittain. Tunsin kuuluvani perheeseen, vaikka yhteistä kieltä ei ollutkaan. Ensi vuodeksi kävi jo kutsu, ehkäpä silloin pystyn kommunikoimaan paremmin!

Juhlapyhien jälkeen jatkoimme Daven kanssa Shanghaihin ja Disneylandiin, mutta siitä tulossa oma postauksensa!


Gubeishui, Gubei water town, Beijing Wtown, 古北水... Tältä kylältä kyllä löytyy nimiä vaikka muille jakaa, mutta itse päätän kunnioittaa kiinalaista nimeä ja siksi puhun Gubeishuista. Aiheesta enemmän kiinnostuneiden kannattaa varmaan googlata Gubei water town -nimellä, sillä Gubeishui tuottaa vielä vähemmän tuloksia kuin englannos.

Joululomalla Pekingin kaaoksesta teki mieli lähteä tuulettumaan (kirjaimellisesti, saasteet olivat todella pahat), joten suuntasimme n. 140km koilliseen. Gubeishui on tunnettu kuumista lähteistään, perinteisestä tunnelmasta, yövalaistuksesta ja tietystikin Kiinan muurista. Se kuulosti loistavalta lähimatkailukohteelta. En osaa antaa vinkkejä Gubeishuihin menemisestä, sillä me menimme henkilöautolla, mutta eiköhän sinne jotain ryhmäkuljetuksia järjestetä. Omatoimisesti autolla meneminen oli hieman hämmentävää loppupäässä, sillä mistään ei löytynyt tietä kylään. Lopulta kävi ilmi, että auto piti parkkeerata hieman kauemmas ja kävellä loppumatka sisään kylään. Gubeishuissa ei ollut muita autoja kuin miniminibusseja, joilla pääsi paikasta toiseen maksamalla (etäisyydet kuitenkin aika lyhyitä, joten harkitsisin lipun ostamista).

Parkkipaikalta löysimme melkein autiolle alueelle, jossa oli pari perinteistä rakennusta, eikä kylttejä missään. Suuren talon sisällä oli, mikäs muukaan kuin, Starbucks. Hämmentävää, mutta toisaalta yhden Kiinan muurin pätkän vierestä löytyy Subway, mäkkäri ja pizzeria, joten eipä siinä kai mitään hirveän ihmeellistä loppujen lopuksi ollut.
   Starbucksin takana oli lippuluukkuja, joista piti ostaa lippu päästäkseen sisään kylään! Siis piti maksaa, että pystyi mennä omalle hotellille, josta piti tietystikin maksaa myös. Hinta ei ollut päätähuimaava, 80Y/hlö, eli noin 10-11€, mutta alkoi heti tulla rahastuksen maku suuhun.


Gubeishuissa oli huomattavasti kylmempää kuin Pekingissä, vaikka säätilallisesti ero ei ollut kamala. Itse en ollut varustautunut tarpeellisilla vaatteilla ja sain kyllä tuntea sen luissa ja ytimissä - vuorituuli ja ulkoaktiviteetit tekivät tehtävänsä. Onneksi illalla löysimme jonkun pikkukaupan, josta tarttui mukaan hyvin kummallisen muotoinen kaulahuivi hintaan 2€. Muuten hintataso oli aika korkea, kylästä kun ei voinut lähteä ostoksille muualle.

Kivinen kylä oli hyvin autio. Tuli mieleen elokuva House of Wax ja jos olette nähneet sen, muistatte varmaan aution kaupungin. Juuri sellaiselta Gubeishuissa tuntui. Ihmisiä oli oikeasti kourallinen ja työntekijöitä varmaan enemmän kuin kävijöitä. Tuli päivän aikana kyllä vastaan kolme länkkäripariskuntaa, mutta katuja kävellessä tuntui siltä kuin missään ei olisi ketään. Tämä olisi kummallista jopa Suomessa, mutta kuvitelkaapas sellainen paikka miljardin ihmisen Kiinassa. Se oli todellakin outoa ja tätä kuiskimme toisillemme pitkin päivää.


Yövyimme hotellissa nimeltään Beijing Gubei Water town Changcheng Inn, jonka sijainti oli loistava, eikä hintakaan kova (taisi olla n. 70€/yö kahdenhengenhuoneesta). Huone oli siisti ja lämmin (ei perusoletus Kiinassa) ja saimme hienot näkymätkin.

Me varasimme hotellin Ctripistä ja ainakin sillä sivulla kaikilla hotelleilla oli ihan samat, ei siis samanlaiset vaan aivan samat, promokuvat. Oli oletettavastikin hyvin vaikeaa päättää, minkä valitsisi. Jotkut kuvat valehtelivat aivan suoraan hotellin ominaisuuksista ja jotkut olivat kuvia kaduilta. En tiedä, onko länkkärisivuilla asiat paremmin, mutta kannattaa vertailla paria vaihtoehtoa ennen kuin uskoo kaiken näkemänsä :D

Hotelleja löytyi kaikista hintaluokista, mutta suurin osa oli suunnilleen meidän hotellin hintaluokkaa. Enemmistö hotelleista oli pieniä ja sijaitsivat perinteisissä kivitaloissa. Kadulla vastaan tuli yksi hulppea hotelli, jossa oli koko seinän kokoinen ikkuna ja sisällä uima-allas ja kylän porttien lähellä oli myös joku todella iso hotelli. Omasta mielestäni ei kannata jäädä majoittumaan kylän liepeille, vaan keskelle kaikkea, sillä siellä kaikki "nähtävyydet" ja ruokapaikat sijaitsevat.


Ruokapaikkoja löytyy nuudeleista pizzaan, pastaan, lihavartaisiin ja hot pottiin. Kannattaa muistaa tarkistaa hinnat ennen tilaamista, koska me pulitimme pienestä kakkupalasta ja teestä yhdessä kahvilassa about 8€! Toinen mainitsemisen arvoinen huomio on, että monissa paikoissa maksuvälineenä toimi WeChat pay, ei käteinen tai kortti. Tämäkin asia kannattaa tarkistaa ennen kuin alkaa hotkimaan ruokaa. Esimerkiksi maissi/liha-kioskissa pystyi maksamaan vain WeChatilla.

Me illallistimme aika hotellin lähellä olevassa hot pot -paikassa ja se oli todella hyvää! Hinnasta en osaa sanoa, enkä myöskään tiedä, miten tilaaminen onnistuu ilman, että osaa kiinaa, mutta suosittelen kokeilemaan! Hot pot on muuten must, vaikka pysyisi vaan Pekingissäkin (oma suosikkiravintola on Hai Di Lao, 海底捞火锅, ja suosikki "veden" maku tomaatti. Tulinen vesi on sitten OIKEASTI tulinen).


Gubeishui on kaunis päivälläkin, mutta vasta auringon laskettua/laskiessa se pääsi todellisiin mittoihinsa. Toinen elokuva kylää kuvailemaan on Henkien kätkemä, sillä tämäkin paikka tuntui heräävän henkiin pimeällä. Melkein kaikki talot oli valaistu ja kuten alla olevasta kuvasta näkyy, myös katujen yllä oli valoja. Ihmisiä oli vieläkin hyvin vähän.

Meidän oli tarkoitus mennä Kiinan muurille pimeällä, mikä on tämän paikan erikoisuus. Auringonlaskun jälkeen otimme pienet päikkärit ja kun vihdoin pääsimme muurin lippuluukulle, kävi ilmi, että se sulkeutuisi puolen tunnin kuluttua, klo 20:30. Vähänkö harmitti! Me vietimme Gubeishuissa vain yhden yön, joten siinä meni se. Kaikenlisäksi yöllä muurille meneminen oli ollut haaveeni au pair -ajan kesästä asti ja yksi suuri syy siihen, miksi lähdimme Gubeishuihin. Valaistun muurin näki alhaalta ja voin vain kuvitella, kuinka upealta valaistu kylä näyttäisi vuorelta. Vielä myöhemmin tajusin, että auringonlasku muurilta olisi ollut varmasti henkeäsalpaava, aurinko kun laski vuorien taakse värjäten taivaan kauniilla väreillä.

Jäimme siis illaksi kylään. Kävelimme melkein autioilla kaduilla ilman suurempaa määränpäätä ja sattumalta löysimme temppelin (?) keskeltä ei mitään (Gubeishuin opastekartoista sen löytää nimellä Singing fountain). Sen lähistölle olivat kerääntyneet varmaan melkein kaikki kylän vierailijat, emmekä tienneet yhtään, miksi. Yllättäen valot syttyivät päälle ja suihkulähteestä sinkosi vettä korkealle musiikin soidessa. Alkoi todella visuaalisesti hieno esitys, jossa oli heijastettu temppelin seinään kuvia ja videoita ja suihkulähde tanssi vesi väriä vaihtaen. Kuva löytyy alempaa, mutta se ei tee oikeutta tapahtumalle.

Tää "patsas" on musta vaan niin hieno!

Seuraavana aamuna lähdettiin hotellista uloskirjautumisen jälkeen muurille. Gubeishuista pääsee Simatai-nimiselle muurinpätkälle joko kaapelihissillä tai itse kiipeämällä. Me otimme hissin ja se molempiin suuntiin + sisäänpääsylippu maksoivat n. 25€/hlö. En ole koskaan kiivennyt itse muurille, mutta se houkuttaisi joskus. Ei kuitenkaan kannata olla ylimielinen tätä koettelemusta kohtaan, se nimittäin on todella rankkaa. Pelkkä muurilla kävely jo itsessään on rankkaa! Ylös kiipeäminen veisi varmaan parisen tuntia.
   Gubeishuin tyhjyydestä tuli todella positiivinen asia muurilla; siellä ei ollut käytännössä ketään muuta. Me olimme muurille n. klo 13-15 aikoihin, eli yleisesti hyvään aikaan.

Näkymät ylhäältä olivat upeat. Olen nyt käynyt Kiinan muurilla kolmesti (aina eri pätkällä kylläkin), enkä vieläkään ole saanut tarpeekseni. Siinä on vaan jotain niin kiehtovaa. Ja nyt ainakin on tekosyy mennä vielä vähintään kerran kun jäi yökäynti välistä. Auringonlasku/-nousu muurilla olisi varmaan jotain unohtumattoman kaunista. Haluaisin joskus myös nähdä lumiset vuoret. Nyt lunta oli vain ihan vähän joissain kohdissa.


Kiinan muurilta alastulon ja syömisen jälkeen lähdimme hot springs -spaahan. Olimme hotellilta saanet ilmaisliput, joten pitihän kylpylä käydä tsekkaamassa. Uimapukuja meillä ei ollut, mutta ne pystyi ostaa aulasta (tajusimme asian vasta kun meidät oli jo erotettu miesten ja naisten pukkareihin ja olin hyvin pihalla siitä, mitä minun piti tehdä). Naisten uikkari oli kiinalaistyylinen = pienet shortsit ja hyvin ilmava toppi/lyhyt mekko. Bikineitä ei usein näy kiinassa ja ihan hyvä vain, etten niitä mukaan ottanut, olisin nimittäin saanut pitkiä katseita muiden ollessa tottuneita peittäviin ja ei-kireisiin uikkareihin. Naisten uikkari taisi maksaa n. 30€ (!!!!!!!), mutta miesten oli kohtuuhintainen. Jos suunnittelet meneväsi hot springseihin, ota siis uikkarit mukaan! Tai vähintäänkin osta ne jostain muualta kuin kylpylän aulasta.

Seikkailin puku- ja pesuhuoneiden läpi I have no fcking idea what I'm doing -fiiliksellä, mutta ihme ja kumma päädyin allasalueelle. Kylpylä oli Gubeishuin kaavan mukaan hyvin autio ja suuret pesutilat ja vaatteidenvaihtohuoneet ammottivat tyhjyydellään. Altailla oli meidän aikaan yksi toinen pariskunta.

Altaat oli jaettu lämpötilojen mukaan alkaen 36:sta asteesta ja loppuen 42:een ja niiden keskellä oli... Strippitanko. Kyllä. Mitä ihmettä? En tiedä. Haluanko tietää? Tuskin.
   Kahden ulkona kylmässä vietetyn päivän jälkeen oli ihana lillua lämpimässä vedessä. Olisimme ottaneet jalkahieronnatkin, mutta emme jaksaneet jäädä odottamaan hierojaa, joka oli teillä tietämättömillä. Koska meillä oli ilmaislippu, emme olleet kylpylässä kovin kauaa. Edessä olisi kuitenkin parin tunnin ajomatka.

Kun palautimme säilytyslokeroiden avaimet ja tarjosimme ilmaislippua maksuksi, kävi ilmi, että se ei kattanut tätä palvelua. Kylpylä oli kyllä oikea, mutta ilmeisesti pitäisi aina lukea pikkupräntit ja jos joku asia on liian hyvä ollakseen totta, se yleensä ei ole totta. Päädyimme siis maksamaan n. 15€/hlö. Ei kova hinta Suomessa, mutta Kiinan hinnoissa se on aika iso - varsinkin jos ei tajua lilluskella kuuman lähteen vedessä koko rahan edestä!



Lähtiessä oli sellainen olo, että joka ikinen penni oli kyllä puristettu meistä ulos, mutta ulkoisesti Gubeishui oli todella kiva paikka. Vaikka valitinkin tyhjyydestä, on se sata kertaa parempi vaihtoehto kuin tupaten täynnä olevat kadut. Voin kuvitella kylän olevan aivan täynnä sesonkiaikaan.

Yksi yö oli ihan hyvä aika viipyä, mutta jäi meiltä välistä esimerkiksi ulkojäällä luistelu ja muut jääaktiviteetit ja Kiinan muurillakin kävimme aika pikaisesti. Kaksi yötä olisi varmaan otollinen aika vierailulle. Sitä pidempään jos aikoo viihtyä, kannattaa varmaan mennä kalliiseen kylpylähotelliin, muuten saattaa tekeminen loppua kesken.

Joka tapauksessa, jos haluaa nähdä sitä "aitoa" Kiinaa, on Gubeishui loistava kohde lähellä Pekingiä. Aito on heittomerkeissä, koska kylässä on kyllä vähän teemapuiston fiilis ja talot eivät ole alkuperäisiä vanhoja taloja, vaan uudelleen rakennettuja, mutta vanhaan tyylin. Kylän kohokohta on todellakin Kiinan muuri, joten älä vain lähde pois ennen siellä käyntiä! All in all, annan peukut Gubeishuille.